Työpäevän viemää
Niin se päevä mäni ja ilta tulloo jo. Ka olihan se taas työpäevä. Siellä sitä koululla telemittii lasten ja koripallojen kanssa. Ite oon kyllä semmone äksönmän, että reipasta tekemistä on hyvä kuuluo elämään. Van lapset ne vasta melekossie vipeltäjjie on. Liikuntatunnit ovat yleensä semmossie hetkie, että sillon pääsöö irrottelemmaan oekein kunnolla. Ja kyllähän ne lapset sitten kans juoksoo...ettei kangistunneen koulunkäöntiavustajan silimät pysy perässä. Ja nyt asiaa (myös tekstityylin osalta): työni koulussa vaatii erityistä kärsivällisyyden lahjaa. Sitä on saanut kiitellä Jumalaa, että sitä kärsivällisyyden jaloa hedelmääkin on saanut maestaa työpäevien vieriessä huikeata vauhtia. Ka se siitä työstä, onhan se onneksi vain 1/4 osaa päivieni viemästä ajasta. Koulussa on nyt opiskellu sitä miten tuosta lukemasta saadaan oekeat tuntimäärät. Vappaa-aeka se on Jumalan suuri lahja, josta juuri tällä hetkellä naotiskellaan täällä Hervannan poksissa. Koti se on joka miehen tiellä pittää, si