Karin päivän sanat

1. Kor. 3:1-7 ...Istuttaja ei siis ole mitään ei myöskään kastelija, vaan kaikki on Jumalan kädessä, hän suo kasvun. Jumalan palvelijoina me häneen uskovat saamme jakaa hänen rakkauttaan oekein olan takkaa, kuten sanonta kuuluu. Olan takkaa erityisesti, koska eihän me itse voida rakastaa/palvella mitenkään, ellei Jumala saa sitä aikaan meissä (2. Kor. 3:5-6). På finska (selitettynä) hyvät tekoset eivät lähde meistä, meidän syntisestä olemuksesta (Room. 3:9-11). Jumalan on annettava se meille, ja vastuu on meillä miten käytämme Jumalan ilmaista lahjaa. Voi sen pantata kuten evankeliumitekstin palvelija, jolloin se ei tuota Jumalan tahdon mukaista korkoa. Parempi pistää lahjat likkoon, eli käytää sitä lahja-arsenaalia mikä meillä on Jumalan armon hyvinä haltioina (1 Piet. 4:7-11). Silloin kirkastamme Jumalan kunniaa, vaikkakin epätäydellisinä. Minäkin, entinen puutarhuri kastelen kukkia saamani taitoni mukaan, mutta kasvit eivät kiitä minua ja sen vuoksi kasva (mieluum

Myös Jumalan lapsille, iästä riippumatta (1- n.120), on Jumalalla tarjolla turvallista taivaaseenmenomatkaa: ”Minä olen tie” sanoi Jeesus. Ja tiehän on kapea, ojat syvät ja harhateitä tarjolla, varsinkin kun oma syntisyytemme ja Paholainen juonivat matkalla. Tien molemmilla puolilla on risteyksiä, joiden loppu on ”Dead end”, ikuinen kuolema kadotuksessa. (Amerikassa tien päättyminen ilmaistaan ”dead end”- liikennemerkissä). Kun elämämme ”highway” päättyy on kaksi haaraa: taivas tai helvetti. Muita vaihtoehtoja ei ole. Jeesukseen uskovat ajavat kohti ikuista iloa toiset päin ikuista kadotusta. Matt. 7:13-14 Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät. Jättäydytään Jumalan tarjoamaan turvaistuimelliseen matkaan jättämällä elämämme Jeesuksen kannettavaksi. Ei tarvihe muuta ku pyytää sy