Karin päivän sanat

Kun tässä on jo ikää kertynyt ja vuodet vierineet nykyisen koulunkäyntiavustajan uran tiimellyksessä, päätin julkaista muisteloita entisestä elämästäni ammatillisesti ajatellen. Näin tuumailin silloin kun olin vielä nuor..eiku puutarhuri. Entinen puutarhasydän lämpiää näenä vetisinä talavipäevinä. Keaholla muistelen sitä hyytävän kylymää puutarhuri-talvea 02-03. Pittää ottaa ihan happea (O2) ennenku jatkan....No niin. No miksi tämä on puutarhapakina. No siksi, että nämäkin kohtalot kuuluvat olellisena osana puutarhurimenneisyyteeni. Jäätävän kylmä talvi oli koettelemus nallepuvuissa jäädyttäville työläisille, minä mukaanlukien. Pahoittelen kylmyyden toistoa, muttei jäiset varpaat ja sormet sula, ellei saa purettua asiaa sanoin. Kyllähän siellä luistinraallaki kasteltiin, tosin kuurankukkie. H2O (taisi olla neste) lensi reippahasti sinä talavena kirkastuneelle luisteluraalle. Kaeholla aattelen niitä pakkassie ja lumisie aamuja, nyt kun celssiukset on aika syksyisissä lukemissa. Vaan ei

Olemme heikkoja, särkyneitä saviastioita Jumalan kädessä. Jeesuskin oli kärsivä Herran palvelija. Jumala salli Poikansa murtua, fyysisestikin, meidän pelastamisemme tähden. Jes. 53:2-6/...Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet...meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä...haavoitettu meidän rikkomustemme tähden..hänen haavainsa kautta me olemme paratut. "Olen särkynyt saviruukku"- laulun sanat kuvaavat meidän asemaamme, tilaamme, Jumalan edessä. Emme ole mitään rantaleijonia eikä Swartzenekkereitä, hengen jättiläisiä. Siitä huolimatta Paavalikin (vaikka oli silmissämme hengen jättiläinen) sai todeta tällaista, kun Jumala oli sallinut Saatanan kurittaa häntä, ettei hän ylpistyisi. Jumalan sanoi: 2. Kor. 12:7-10/..."Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa." Paavali vain totesi tuota seuraavan kär