Karin päivän sanat

Jeesus tuli maailmaan meidän vuoksemme, ei itsensä. Hän tuli palvelemaan meitä. Jumalanpalveluksen sunnuntaisin voisikin täten nimetä meidänpalvelukseksi. Matt. 20:27-28 ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon teidän orjanne; niinkuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä." Edeltävissä jakeissa Jeesus puhuu opetuslapsille siitä, että suurin heidän keskuudessaa on se, joka palvelee.Ja itsensä Hän asettaa esimerkiksi todellisesta palvelualttiudesta. Joh. 13. luku kertoo kuinka Jeesus pesi opetuslastensa jalat, todellista nöyryyttä Jumalan pojalta. Ja myöhemmistä luvuista luemme kuinka Jeesus kuoli ristillä meidän syntiemme tähden ja avaten meille suoran yhteyden taivaan Isään, Room. 5:1,8-11. Täten teen johtopäätöksen: Valon lapset ohoi! Meidänpalvelustehtäväämme ohjatkoon mm. 1. Piet. 4:10-11 Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä

Piisoni ja piisami ovat Pohjois-Amerikan villielläemie, jotka silloin tällöin tuppaavat häiritsemään tieliikennettä (biisoni), vesiliikennettä (piisami). Suomalaisia liikennehäiriköistä l. hirvistä, peuroista ja poroista varotellaan merkein. Piisamivaarasta en ole vielä tavannut varoituksia vesillä liikkuessani. Mutta entäs biisoni.Siitä vaarasta on omakohtaisia kokemuksia mistäpä muualta kuin niiden kotimaasta Amerikan Yhdysvalloista. Vuosi 2008 oltiin kurvailemassa Yhdysvaltojen pohjoisosassa, tarkemmin Yellowstone:n kansallispuistossa. Siellä elelee onnellisena isohko populaatio biisoneita. Onnellisia siinä mielessä, että ne ovat Kansallispuiston rajojen sisäpuolella ja nauttivat puiston luomasta rauhasta. Toisaalta voihan ne olla siinäkin mielessä onnellisia kun joutuvat ihmisten kuvattavaksi päivästä toiseen. Talvisin on onneksi kuvaustauko kun todella korkeat hanget ja nietokset peittävät maat. Suomalaisella landella, koti-Kuhmossa päin, hirviä ja peuroja ei pääse zoomailemaan k

Pittääpä tässä vähän hengähtää, ennen kuin alan kirjoittamaan anaerobista l. hapetonta olotilaa kuvaavaa koiratarinaani. Olipa kerran...äh, liian lapsellista ilmaisua..aikoinaan kun avaruus oli valloittamatta asui Neuvostoliitossa koira nimeltä Sergei. Sergei vietti ihan tavallista Siperian elämää. Niin siinä vain kävi, että Siperia opettaa ja Sergeistä tuli matkailija. (Vedän välillä henkeä). Sergei oli ihan tavallinen villakoira pölyísessä Voltan kylässä, tavallisessa venäläisessä työläisperheessä. Se vietti rauhallista kotielämää isäntiensä sängyn alla loikoillen päivästä toiseen. Mutta sitten tuli vallankumous kotikoiran elämän. Joku oli keksinyt, että kuussa on koiran mentävä kolo. Ja niinpä Sergeille tuli äkkilähtö, kuten eräille etelänmatkailijoille. Joku onneton tuuppasi Segei-paran kypärä päässä rakettiin, eikä paluuta ollut, ainakaan ennenkuin raketti saapui maan kamaralle. Nyt historiallinen muistini pätkii, kun en muista pääsikö Sergei elävänä takaisin, kuten Juri Gagarin.