Karin päivän sanat

ALKUTERVEHDYS  Minä Paavali, apostoli, joka en ole saanut virkaani ihmisiltä enkä kenenkään ihmisen välityksellä vaan jonka ovat apostoliksi asettaneet Jeesus Kristus ja Isä Jumala, joka herätti hänet kuolleista, Jumalan, meidän Isämme, ja Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha teille – Kristuksen, joka uhrasi itsensä meidän syntiemme tähden pelastaakseen meidät nykyisestä pahasta maailmasta, niin kuin oli Jumalan, meidän Isämme, tahto. Hänen on kunnia aina ja ikuisesti. Aamen.                                                                                                                                 Gal. 1:1,3-5 EI OLE TOISTA EVANKELIUMIA Toistan sen, minkä olen ennenkin sanonut: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu. Yritänkö minä tässä vaikuttaa ihmisiin? Tai kukaties Jumalaan? Pyrinkö olemaan ihmisille mieliksi? Jos vielä pyrkisin miellyttämään ihmisiä, en olisi Kr

Tämä aiheellinen tunne oli ajankohtaista silloin kun keväällä katselin jääkiekon maailmanmestaruuskisoja. Silmät jäässä katselin kun Suomen poikaa vietiin välillä ihan 2-0. Kivien ja jäärailojen kautta etenimme (siis Suomen maajoukkue) kohti mestaruutta, joka oli tavoittamattomissa. Jäätävän kevätkokemuksen jälkeen on seurannut ainakin yhtä jäätävä kesä, jonka mestarillisesti selvisin vain hieman ripaa hipoen, onnellisena D-vitamiinivaraston puutehäiriöistä huolimatta. Aurinko paistoi harvinaisen kylymästi ja pilivet takasivat varjoisat olosuhteet sekä vetiset apteekkireissut D-vitamiinin hankkimiseksi. Hyvä niin! Nyt on paljon kylmyyttä varattuna tulevalle lämpimälle talavelle. Hyytävä kesätunnelma jatkoi kevään keleää säätä. Auringon lämpö oli melekein koko kesän poissa. Vaikka tähtitieteellisesti aurinko oli edelleen sille varatulla paikallaan. Pilivet vaan peitti sitä hyvin paljon, eikä siksi paljo poltellut päätä. Tuulikin varmaan Koti-Kaenuusta päen viliposesti. Ja K