Karin päivän sanat

Alakuun muistelen takautuvasti: ehkä pari kuukautta sitten aamukävelyllä päivätyötäni kohti havahduin kun naakkakuoro kajautteli moniäänisesti sävellystään. Naakat olivat palautuneet talvilevoltaan jostain etelän valtiosta Tampereelle. Kja-kja-kja ne laulelivat, kukin yksilö omalla ajallaan. Ei ollu tietoakaan yhteisestä sävelestä. Siitä naakoilla oli yhteinen ymmärrys, että kotimaassa ollaan. Kuorolauluun varattu puurivistö oli osaksi saanut väistyä parkkipaikan tieltä, mutta ei se menoa haitannut. Olin nääs aiempana vuotena tavannut naakat samoista puista laulemasta, kuorolavan ollessa tuolloin n. 30 metriä leveämpi. Toinen korviintuntuva havainto on ollut lintujen ylenmääräinen lirkutus jo monen viikon ajalla. On ollut suorastaan mykistävää kuulla muitakin kuin autojen ja ihmisten ääntelyitä. Muutama hiljainen kuukausi, kuin karhununta, onkin ollut takana. Talvisin ei paljon muuta kuulu kuin varisten raakkumista. Kun kuuleen lintujen laulelevan sulosti, niin kuin menneinä hyvinä vu

Vuodenaikojen vaihtelu kertoo meille Jumalan rakastavasta työstä meidän elämässämme. Selitän tätä yhtälöä hieman puutarhurin sekä koulunkäyntiavustajan koulutuksen kautta saamieni eväiden kautta. Jokaisella vuodenajalla on kuvainnollisesti meidänkin elämässämme sijansa, Jumalahan kasvattaa meitä omina rakkaina lapsina hyvinkin erilaisten hengellisten kasvukausien kautta. Hyvän paimenen hoito on meidän parhaaksemme (Room. 8:28). Sisäinen ihminen on se, mitä Herra tahtoo muokata ja vahvistaa, murtaa ja eheyttää (2. Kor. 4:5-5:1). Olemme saviruukkuja Herran muokattavana. Pala palalta hän murtaa ja kokoaa meistä yhä eheämpiä ja terveempiä astioita omiin palveluksiinsa, kirkastamaan hänen nimeään ihmisten keskelle. Ikävältä, talviselta tuntuvia jaksoja tarvitaan elämässämme. Silloin huomaamme, ettemme selviä elämästämme omin avuin, joudumme ja saamme turvata yksin Jumalaan. Jumala elää omissaan Pyhän Henkensä kautta, luoden uutta. Jes. 43:18-19/ Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä vä

Naakkaparven kotiinpaluu ( koti:Tampere, Hervanta) Keväisin mieltäni sykähyttää kun taevaalla alakaa kuuluo kja-kjoo-nakutusta. Silloin suuntaan katseeni kohti yläilimoja. Ja siellä se taas mennöö, naakkaparvi. Se on kuin yksi ja sama eläin. Pikkuruiset aivo-osat ohjaavat niiden liikeratoja, niin että kun yksi kääntyy itään tai koilliseen, muut menevät salamana samaan suuntaan. Näin ei tule turhia törmäilyjä kavereiden kanssa. Yhteys jyllää, vihollislintu ei pääse iskemään yksilöön, kun on joukkovoima liikkeellä. Yhteys Jeesukseen ja toisiin uskoviin antaa voimaa ja viisautta tehdä vastaiskuja, ristipistoja, paholaisen juonia vastaan. Hänhän yrittää koko ajan saattaa meidät harhaan uskostamme. Jumala taistelee puolestamme, kun nöyrrymme Hänen väkevän kätensä alle. 1. Piet. 1:3-5 – taivas on meidän lopullinen kotipesämme ….Häneltä me saamme perinnön, joka ei turmellu, ei tahraannu eikä kuihdu. Se on varattuna teille taivaissa, ja voimallaan Jumala varjelee teidät uskossa, niin että