Karin päivän sanat

2. Kor. 4:5- Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme. Me olemme kaikin tavoin ahtaalla, mutta emme umpikujassa...maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja... Paavali kertoo kritittynä elämisen tuomia tuskia. Jumala sallii meille kärsimyksiä, jotta hän voisi vaikuttaa väkevällä voimallaan meidän kauttamme. Jumala voi tulla apuun inhimilliseen heikkouteen. Silloin myös Hän saa kunnian kaikesta kristityn vaelluksesta (2. kor. 2:4-6). Sellaiseen vaellukseen Paavali tahtoi sitoutua, esimerkillisesti. 2. Kor. 2:1-5 ...jotta teidän uskonne ei perustuisi ihmisten viisauteen vaan Jumalan voimaan. 2. Kor 4:16-5:10 Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä. Tämä hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme tuottaa meille määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden......Jumalalla on taivaassa meitä varten ikuinen asunto, joka ei ole ihmiskätten työtä...

Villikoirat...sori...villakoirat ja vinttikoirat ovat sanallisessa mielessä sammaa sukkuo. Mutta kuten mister Linnee jaotteli elläemie ja kasvie, ei villakoira kuulu eläinkuntaan vaan ihmisten elämää sotkevaan sukuun. Huolimatta tästä jaottelusta minä vertailen niiden elämää sukulaisuuteen pohjautuen. Tämän esipuheenpätkän jälkeen vertaan kyseisten yksilöiden elämää ja olemassaoloa vintillä lepokautena sekä juoksuradalla eloisanakautena. Ja jotta tämän tutkimuksen tuloksiin peäsee hyvin käsiksi, suositan lukunopeuden hidastamista äärimmilleen. Tahti voisi olla jotain tii-tii-tiii-taa-taa, kuten hömötiainen suurinpiirtein päästellee talavella. Vintillähän on sitten rauhallista, vuodenajasta huolimatta. Varsinkin jos on kyse vanhanajan vintistä villakoirineen ja sahanpuruineen. Tuuli puhaltaa ehkä pikkasen hirsien välistä saaden ajottain villakoiriin vipinää. Toisaalta nykyaikainen vintti voipi olla vaikka moternin motellin ullakkosviitti, jossa arvokkaan oloinen yrityspohatta Amerikas

Kun tullaan uskoon ja Raamatun sana sekä Jumala-yhteys alkaa kiinnostammaan, alakaa myös yksilöidyn kasvun ja oppimisen kausi. Uskovan kasvussa, vain olemisessa sekä liikkeellä olossa ei voi aina kulkea jäniksenä muiden selässä. Omat jalat, lepoasento ja liikeradat on syytä opetella myös ja erityisesti Jumalan koulussa, Raamatun sanan ja rukouksen siivittämänä. Raamatun Sanan puputtaminen ja korvien höristäminen Jumalan tahdolle ei välttämäti aena onnistu optimaalisesti jos vain kuulemme mitä muut opettavat. Usein on hyvä kyykistyä Raamatun ääreen Jumalan kanssa ja katella mitä Hän tahtoo meille opettaa. Raamatun sivuilta Jumala puhuu meille itsestään ja tahdostaan sekä myös siitä miten Hän saa meissä aikaan tahtonsa mukaista loikkimista..eiku liikkumista, elämistä ja olemista. Sana itsessään on voimallinen tekemään tämän meissä. Fil. 2:13-16 Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on Hänen hyvä tarkoituksensa.... Ja kun elämässä tulee aik

Postini joukossa ilmestyy silloin tällöin Motiivi-lehti. Motivoiko se riittävästi esim. työtehoa vai mobilisoiko se työntekoa Vai onko sen merkitys enemmän Mobilaatin toimintaan verrattavaa? Maailman tarjoamat mottiivit ovat lievästilausuttuna melekeinmotivoevie. Näiden kannustimien mahdottomuus tulee essiin varsinkin kun aletaan etsiä keinoja motivoitua kun kohteena on ainoa todellinen Jumala. Vain Pyhä Henki antaa motiivin lähestyä Jumalaa. Se on sitten Jumalalta meille annettua armoa, pelkästään lahjaa. Omat mottiivit voi heittää olan yli kaivoon, kun ne kuitenkin ovat jotain luokkaa "minä haluan saada lisäksi uuden auton, hammasharjan, rahapussin...Vaatimuksia löytyy vissiin enemmänkin, jotta elämämme motivoituisi mielekkääksi. Ja tämä vain ihmissilmin katsottuna. Mikä motivoi meitä Jumalan lapsia lukemaan Raamattua ja rukoilemaan Jumalan edessä iloiten? Henkilökohtaisena ilonani koen Raamattua lukiessani sen, että Jumala lupaukset tulevat esille joka sivulla kun vain hi

Sellainen oli kokemus vuonna 2005, kun kerran ne tapasin, niin oli....lalallalaaa laulu mennee jotenkin näin ja kirjoitus meni näin: Kumpi tilanne olisi mielestäsi parempi: vaihtoehto 1. kylmä, vähän ruokaa, jalat syvällä lumessa Vaihtoehto 2. kuuma, hyttyssie pilivin pimmein, jalat välillä syvässä vedessä. Peuralla ei ole vaihtoehtoja. Ei voi muuttaa Afrikkaan talveksi eikä kesällä voi pistää turkkia naulaan ja ohvia niskaan hyttyssuojaksi. Olemme vuosikausia seuranneet kotioloissa tätä olemassaolon taistelua. Talvella peurat kulkevat isoissa laumoissa järvenkinjäällä etsien laskeutumispaikkoja niille kankaille, jossa löytyy ruokaa eli jäkälää. Kun jäkälä ei kasva puissa, niin kuin ei rahakaan, on eläinten liikuttava ruokamaiden mukaan vaikka Venäjän rajan toisellekin puolelle. Nykyvuosien lumitilanne vähäisyydessään on varmaankin helpottanut, peurojen elämää. Toisaalta pakkaset ovat purreet aika lujallakin otteella, toisaalta enpä voi varmasti sannoa paleleeko niitä. Eipä k

Luonnollisia muistoja jo vuodelta 2004. Kotimaisemani onpi Kuhmo, Kuhmo... Kamera laolo ja filimi palo, meloko lyhyillä polttoväleillä. Ei sitä aena oo tullu ajatelleeksi, miten eläinrikasta elämä on Suomessakin, ja vieläpä karussa Kaenuun luonnossa. Ihmeellinen luonto sävväötti taas kertaalleen kotimaesella lomaviikollani. Välliinsä elläemillä voe havvaeta meleko ihmimillisiä käyttäymispiirteitä. Ja sehä tekköö eläinten käyttäytymistutkimuksen vallan mielenkiintoiseksi. Sen totesi aikanaan myös esim. Konrad Lorenz, eläinten käyttäytymistutkija. Mutta johdannosta huolimatta mennään asiaan. Ensimmäiset potilaat areenalle. Nämä yksilöt eivät paljon kuvissa kumartele. Susi ja karhu edustavat kotonapäin kulmakunnan huippua. Arkoja ne ihmisten suhteen ovat, mutta kun on saaliista (esim. peura) kyse ei ne poijjat paljo arkaele. Karhujen ja susien olemassaolosta lähitienoilla on onneksi kokemuksia enimmäkseen vain ruokailu- ja yöllisten kävelyjälkien pohjalta. Tutustumisesta kyseisiin

Tuossa päivänä lähihistoriassa todistimme vaimoni kanssa eri rotuisten villakoirien kohtaamista luonnollisessa ympäristössä, Makkarajärven laitamilla. Kotoani mukaan kammennut Kali-luppavillakoira kohtasi suoympäristössä sukunsa toisen edustajan. Suokasvistoon, suomalaiseen siis, perinteisesti kuuluva suovillakoira, kohtasi villaisen toverinsa aivan sattumalta tutkiessamme aiemmin mainitun järven rantakasvillisuutta. Kali, kalipa se päätti tutustua kaupunkiympäristössä harvinaisempaan suoeläjään ja hyppäsi olkapäältäni, oikeastaan takkini pinnalta, ja lentää pöllähti suovillakoirien kanssaeläjäksi. Tarkentava välilhuomautus olkapäästäni: ihollani ei elä villakoiria, olen kuitenkin niin siisti mies! Sen sijaan takkini, no jokainen tietää siivouspäivän... Sinne se meidän oma villakoiramme sitten jäi. Jääköön vaan, ei kaivata eikä itketä, kyllä niitä riittää kotikennelissämmekin vielä muutaman suokävelyn tarpeisiin. Villakoira palaa maisemiin lomailultaan....

Sisäiset silmät avaavat eteemme suunnattoman kauniin Jumalan suunnitelman Ef. 1:17-20 – Paavali rukoilee uskoville näköä Minä rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja näkemisen hengen, niin että oppisitte tuntemaan hänet, ja että hän valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään, millaiseen toivoon hän on meidät kutsunut, miten äärettömän rikkaan perintöosan hän antaa meille pyhien joukossa ja miten mittaamaton on hänen voimansa, joka vaikuttaa meissä uskovissa…. Pyhä Henki avaa meille Jumalan suunuuunnnnnatontaaa aaaarmoa (inhimillinen venytys, joka ei kuvaa koko totuutta riittävästi). Kuten Paavali rukoili, niin eiköhän mekin rukoilla näkemystä sydämen syvyyksiin asti), siitä mitä Jumala on valmistanut meille. Jumalan voima on meidän toivomme monien surkeiden asioiden vallatessa elämäämme. Hän voi muuttaa tämän meijjän maallisen taaperruksen vaekeuden keskellä toivorikkaaksi elämäksi Jeesuksen käsissä. Ja siinä meillä on toi

Jumala tahtoo meidän kiittävän hänen johdatuksestaan elämämme varrella. Johdatuksessa kulkemisessa on välillä vastassa vaikeitakin asioita, Jumala ei tahdo meidän nalkuttavan ja rutisevan kaikenkarvaisten kärsimysten kohdatessa meitä. Nehän ovat vain Jumalan keino taivuttaa meitä, muuten niin taipumattomia, nöyryyteen. Nöyrinä olemme Jumalan tahdon kuuntelemisessa melkolailla paljon paremmassa asemassa. Suhteessa lähimäiseenkin nöyrinä kykenemme paremmin asennoitumaan hänen asemaansa, kuuntelemaan ja olemaan vierelläkulkijana. Siinä sitä sitten saa kiitellä siitä, että Jumala tietää parhaamme ja antaa meille sen verran voimia kärsimysten keskellä, että kykenemme ne kestämään 1.piet. 5:6-7 Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, niin hän ajan tullen korottaa teidät. Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillän hän pitää teistä huolen. Saamme kärsimyksen keskellä kääntyä Jumalan puoleen. 1.piet. 5:10,11 Kaiken armon Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa kutsunut teidät ianka

Jumala ohjaa meitä uskovia välillä tyhjentymään, pakkolevolle. 2. Kor. 12:7-10 ..Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa... Inhimillinen heikkous vetää meitä turvautumaan Jumalaan, Jeesukseen. Sieltä tulee apu ja ainut apu. Rukoillaan Jumalan voimaa elämään, koska sitä ilman ei tulla toimeen.