Karin päivän sanat

Tällaisia elämyksiä koin 6 vuotta nuorempana vieraillessani Koti-Kuhmossa. Omat ruokailutavat ovat tuossa ajassa ehkä sivistyneet (ainakin makkaransyönnin määrässä). Toisin on varisten laita. Vieläkin variksien ruokakulttuuriin kuuluu niin sanottu nokkimis-ruokkimis-tyyli sekä kaikenlaisen roskaruoan nauttiminen. Minä olen jo oppinut syömään haarukalla ja veitellä (toisaalta jo lapsena). Kaiken lisäksi ruokavalioni on vähemmän rasvoittunut. Mutta...näin Kuhmossa sivistyksen kehdossa 2004: Yleensä voisi kuvitella, että eläinten tarkkailuun tarvitaisiin synkeä korpi tai muu vähemmän urbaani paikka. Varustuksen tulisi sisältää: kiikarit, kumisaappaat, Offia (sääskimyrkky) tai karvalakki (talviolosuhteet), maaston mukainen puku, retkeilysaappaat, termostpullo, kompassi (metsään eksymisen välttämiseksi) ym. Parhaimmillaan koppi suon laidassa, jossa vietetään määrätön aika päiviä, nähdäkseen edes yhden eläimen sääskien lisäksi. Mutta käytäntö on osoittanut ettei välttämättä edes tarvitse ast

Muistelenpa tässä hieman menneitä näkemyksiä erämaaman, minnekäs muualle ku Kuhmoon. Näin karhu-rikkaassa muolimassa on syytä palata sinne todelliseen karhujen syntypesään. Nyt ne otukset ovat tosin levittäytyneet melkeinpä Helsingin nurkille. Meikäläisestä Kuhmon juntista tuli city-Kari, suomalaista peräkylän asukista (karhu) tuli city-karhu. Mietitään sitä.. Kamera laolo ja filimi palo, meloko lyhyillä polttoväleillä. Ei sitä aena oo tullu ajatelleeksi, miten eläinrikasta elämä on Suomessakin, ja vieläpä karussa Kaenuun luonnossa. Ihmeellinen luonto sävväötti taas kertaalleen kotimaesella lomaviikollani. Välliinsä elläemillä voe havvaeta meleko ihmimillisiä käyttäymispiirteitä. Ja sehä tekköö eläinten käyttäytymistutkimuksen vallan mielenkiintoiseksi. Sen totesi aikanaan myös esim. Konrad Lorenz, eläinten käyttäytymistutkija. Mutta johdannosta huolimatta mennään asiaan. Ensimmäiset potilaat areenalle. Nämä yksilöt eivät paljon kuvissa kumartele. Susi ja karhu edustavat kotonapäin kul