Karin päivän sanat

Inhimillisesti ja linnullisesti tarjoiltuna: molemmathan syövät kuitenkin "jotakin"... Sorsien ruokaperinteessä ei ole vuosisatojen saatossa vissiin tapahtunut mitään erikoisempaa muutosta, ellei puhuta hillomunk...eiku pullasorsista. Tekisi muuten mieli munkkie ja kaakaota....öh... lipsahti.. Pysytäänpä kevyellä linjalla. Viralliset heinäsorsathan syövät heinää ja jotain muuta luonnollista tuotetta, ei ihmisen tuottamaa. Ja ruokatavat ovat eärimmäesen varovaesie korvessa eläessään suhteutettuna Tampereella kuokkimiseen. Maaseudulla sorsan tietää syöneen jotakin heinää (huom. ei pullaa), kun on saanut kiinni sen syksyllä "hämärissä olosuhteissa" eli...hmmm...aseella tuikaten. Sorsien syöttäminen pullalla on yleisesti ottaen positiivinen teko, jos sorsasta tahtoo saada pulleampaa yksilöä kuin luonnollisesti tuppaa olemaan. Tunnetusti ymmärrän omasta kokemuksesta, että heinän syönti ei lihota. Pulla taasen on sitä, missä piilee tukevoitumisen alkeet, toi

Vuosi 2013: Nykypäivieni luonnollisia eläintarhakokemuksia edustavat lintujen pongaaminen äänten perusteella. Ossaan tunnistaa jo jopa variksen, harakan, tikan ja ööööö... kaakkurin. Tampereen lähijärvetkin kuhisoo lintuja, joten ei tarvihe mennä Kuhmoon zoomailemaan. Ja kaakkurihan se siellä Hervannan salomailta löyty, ei kuitenkaan äänen perusteella vaan ihan perinteisin silmämääräsin havainnoin. Tuo jyhkeä erämaajärvien lennokki asustaa näköjään urpaanissakin ympäristössä. Sitten siirryn aiheeseen: virallisseen zoomlandeen vuosien taakse. (kuvassa ei ole kuhmolainen "koskelo") Vuosi n. 2003, zoomattavana siipikarjan edustaja koskelo, Kuhmon erämaassa tietysti. Biologinen kommentti koskelon osalta: kyseinen lintu edustaa vesilintuja. Sillä on siivet, joissa sulkia, nokka ym. Taitaapa olla kokosukeltaja, räpylät löytyy, snorkkelia ei. Bonkarin näkymiä koskelosta: Tämä melko kookas veijjari asusteli verkkovajamme alla. Vaikka oli uskaltautunut perustamaan mökk