Zoomlande – Kuhmon perukassa kuhisoo (osa 2a: siipikarja)

Vuosi 2013: Nykypäivieni luonnollisia eläintarhakokemuksia edustavat lintujen pongaaminen äänten perusteella. Ossaan tunnistaa jo jopa variksen, harakan, tikan ja ööööö... kaakkurin. Tampereen lähijärvetkin kuhisoo lintuja, joten ei tarvihe mennä Kuhmoon zoomailemaan. Ja kaakkurihan se siellä Hervannan salomailta löyty, ei kuitenkaan äänen perusteella vaan ihan perinteisin silmämääräsin havainnoin. Tuo jyhkeä erämaajärvien lennokki asustaa näköjään urpaanissakin ympäristössä. Sitten siirryn aiheeseen: virallisseen zoomlandeen vuosien taakse. (kuvassa ei ole kuhmolainen "koskelo")

Vuosi n. 2003, zoomattavana siipikarjan edustaja koskelo, Kuhmon erämaassa tietysti.

Biologinen kommentti koskelon osalta: kyseinen lintu edustaa vesilintuja. Sillä on siivet, joissa sulkia, nokka ym. Taitaapa olla kokosukeltaja, räpylät löytyy, snorkkelia ei.

Bonkarin näkymiä koskelosta: Tämä melko kookas veijjari asusteli verkkovajamme alla. Vaikka oli uskaltautunut perustamaan mökkinsä ihmisasutuksen läheisyyteen, kyseinen yksilö ei voinut sietää lähikontaktia meihin kaksijalkaisiin. Ehkä sillä oli traumoja nelijalkaisten saalistajien osalta. Liekö kolistellut päätänsä kun teki äkkilähtöjä vajan alta ihmisten lähestyessä. Ainakin äänekkäistä äkkilähdöistä voisi luulla linnun kolhineen hieman itseänsä.

Mutta kaikesta huolimatta järvellä seilatessaan, tämä reipasluontoinen lintu osoitti olevansa varsin järjestelmällinen. Noin 7 poikasen järjestelmällinen hallinta oli varsin kaunista katseltavaa. ”Hajoita ja hallitse” tekniikka näytti toimivan hyvin. Oletetun vihollisen lähestyessä koko poikasrivistö ”levisi kuin jokisen eväät”, jokaisen poikasen uidessa vimmatusti poispäin toisistaan. Kun rauha laskeutui maahan, poikaset olivat taasen sievässä jonossa emonsa perässä kuin ”pienen talon porsaat”. Liekö tässä esikuvaa armeijatouhuihi? Komppanjassa järjestys!

Pöllöstä sen verran, että sitä pidetään viisaana lintuna. Männöö se viisaskin välillä vippuun kun oikein hyvä paikka tulloo. Liekö pöllölle tullu vanahuus ku lentää liihotteli päin kotimme ikkunaa. Siinä sitä kateltiin kun hävittäjä tulloon siivet ojossa kohti sisällä olevia kyseisen linnun tarkkailijoita. Hetken kuvitteli olevansa saaliin asemassa. Onneksi pöllön järki palasi päähän pari metriä ennen ikkunaa ja se kaarsi vikkelästi jonnekin nurkan taakse.

Näihin sotilaallisiin tunnelmiin päättyy tämä raportti. Palataan asiaan seuraavassa jaksossamme ruokatapakulttuuria.