Karin päivän sanat

Mark. 6:30-32 ..."Tulkaa te yksinäisyyteen, autioon paikkaan ja levähtäkää vähän".... Apostolit olivat lähteneet evankelioimis-kiertuelle (Mark. 6:7-13) ja palailivat Jeesuksen luo. Jeesus oli kutsunut, varustanut ja lähettänyt heidät matkaan. Jumala oli antanut "eväät" tehtävän toteuttamiseen. Kullekin meille Jumalan lapselle annetaan oma paikkamme seurakunnassa, Kristus-ruumiin rakentamisessa (1.Kor. 12:12-31). Kukin jäsen on yhtä tärkeä, eihän kokonaisuus toimi, jos yksikin pieni jäsen on poissa pelistä. Rohkaiskaa siis kukin toistanne etsimään, löytämään ja toimimaan ilolla siinä tehtävässä, jonka Jumala armossaan antaa meille. Rakentukaa rakkaudessa, Jeesuksessa (1. Kor. 13). Matkalla Jumala tahtoo vahvistaa meitä elämään tämän maanpäällisen erämaavaelluksen, aina taivaan lepoon asti (Hepr. 4:9-11) Ps. 23 ...Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään, virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa. Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tiel

Lapsukaiset työpaikallani ovat aikalailla suoria. Kommentteja ulkoisen olemukseni osalta ropisee välillä rankemmin kuin golfpalloja kukkamaalleni. Mutta eipä hättää, ne ovat vain tietyn ikäkauden tuomia ajatuksia. Miksi-kausi ihmiselämässä ylleesä sijottuu sinne kaokasseen lapsuuteen. Voe niitä aekoja... Miksi minä olen jo niin...oho kasvupyrähdys on näköjään tyrehtyny ku tulloo menneisyyteen kuuluvvie sanoja mielenpäälle. Miksi pitäisi ottaa elämää niin vakavasti. Saahan sitä välilä hullutellakin ja olla niinku lapset. No meinaa väkisin jo minunkin suuhun tarttuo nuo ikuiset lapsi-kotkotukset. Ryhdistäydyhä ny Kardemaister. No niin olen taas ihan hmmmm... normaali 30-40 vuotias, enkä kysy miksi. Miksi sitten paneuduin tähän aiheeseen. No siksi, että minä saan olla niin pitkä tai leveä kuin olen ja siihen ei ole muilla mitään sanottavaa. Mehän ollaan Jumalan luomia sellaisina ku ollaan, Hänen arvokkaina lapsinaan. Siinäpä meille rukousaihe, luottaa itsekin siihen arvokkuuteemme Jumalan