Karin päivän sanat

Bonkarin havaintoja: jo silloin,kun olin nuorempi (vuonna 2003) olin kiinostunut lintujen elintoiminnoista. Luin Conrad Lorenz:n teoksen Eläimet kertovat, joka valisti naakkojen käyttäytymisen saloja enennenlukemattomalla tavalla. Naakat ovat tunkeutuneet jälleen mieleni syövereihin, kun olen nähnyt niiden parveilua milloin ilmassa, milloin talon katolla. Siispä muistelen tässä hieman aikaisempia kokemuksia... Kevät toi kevät toi naakkoja... sekä talitiaisen ti-ti-tyy ääntelyn. Keväästä ei ollut vielä tietoakaan siinä tämän vuoden ensimmäisen viikon tienoilla, ainakaan minun mielestäni. Oli samanlainen kumma tunne kuin 2003-talvella, jäädyttäessä luistinrataa puistomiehenä. Kuulin puunlehtien havinaa, joka ei kuulu ollenkaan talveen. Sehän oli vaahtera, jonka lehdet olivat jääneet puuhun, lämpimän syksyn johdosta. Nyt 2006, syäntalavella, korvani havaitsivat talitiaisen keväisen laulun. Kuulossa ei ole vikkaa. sen tiijjän. Luonto vain sekoilee. Naakatkin olivat tulleet talavisseen Tamp

Joh. 14:1-3 ”Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalan, ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tykköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen. Näin Jeesus lupaa meille ikuista taivaankodin asunto-osaketta. Ja se koti on sitten sanoinkuvaamattoman upea (Ilm. 21:9-). 1. Piet. 1:8-9 kertoo miten ”...iloitsemme sanoinkuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa...” kun pääsemme sinne taivaan kotiin. Jeesus on valmistanut meille sinne sijaa, kuten tuo Johanneksen evankeliumin kohta lupaa. Ja Room. 8:34 kertoo, että Jeesus siellä taivaankodissa rukoilee lakkaamatta meidän puolestamme muuttopäivään saakka ja odottaa meidän kotiutumista. Eikö kannattaisi odottaa tuota asuntoa, jonoa ei ole kuten maallisten kämppien suhteen ruukkaa olla. Tietenkin kun nyt olemme maanpäällisen elämän edustajia,