Kukat tuli, jänis söi
Tässä muutama päivä sitten oli jäniksen aamu. Aamupala. Pala meni varmaan kurkkuun, kun huomasin pupusen istuvan krookusistutuksemme päällä. Vähän tuli huutoa, senkin rotta mitä teit. Muutama kukka oli enää pystyssä kun se syöpäläinen istui siinä krookus…entisessä penkissä. Huutokaan ei meinannut lopettaa aamiaista, syöjä ei oo viissiin käynyt armeijjaa. Onneksi olin todistanut kukat kamerallani vähän ennen sadonkorjuupäivää. Historiaan jäi vain digitaalinen muisto. (kuvat sivulla) Kaikki on tietysti katoavaista, pitää muistaa pääasia. Matt. 6:30-31 Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä. Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset? Näin sitä harmitellaan kaikenlaisia rehuja sekä niiden haihtumista. Olisikohan tarvetta asettaa asioita tärkeysjärjestykseen. Jumala antaa joka päivä leipää ja muutakin syö