Karin päivän sanat

Kun tässä on jo ikää kertynyt ja vuodet vierineet nykyisen koulunkäyntiavustajan uran tiimellyksessä, päätin julkaista muisteloita entisestä elämästäni ammatillisesti ajatellen. Näin tuumailin silloin kun olin vielä nuor..eiku puutarhuri. Entinen puutarhasydän lämpiää näenä vetisinä talavipäevinä. Keaholla muistelen sitä hyytävän kylymää puutarhuri-talvea 02-03. Pittää ottaa ihan happea (O2) ennenku jatkan....No niin. No miksi tämä on puutarhapakina. No siksi, että nämäkin kohtalot kuuluvat olellisena osana puutarhurimenneisyyteeni. Jäätävän kylmä talvi oli koettelemus nallepuvuissa jäädyttäville työläisille, minä mukaanlukien. Pahoittelen kylmyyden toistoa, muttei jäiset varpaat ja sormet sula, ellei saa purettua asiaa sanoin. Kyllähän siellä luistinraallaki kasteltiin, tosin kuurankukkie. H2O (taisi olla neste) lensi reippahasti sinä talavena kirkastuneelle luisteluraalle. Kaeholla aattelen niitä pakkassie ja lumisie aamuja, nyt kun celssiukset on aika syksyisissä lukemissa. Vaan ei

Olemme heikkoja, särkyneitä saviastioita Jumalan kädessä. Jeesuskin oli kärsivä Herran palvelija. Jumala salli Poikansa murtua, fyysisestikin, meidän pelastamisemme tähden. Jes. 53:2-6/...Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet...meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä...haavoitettu meidän rikkomustemme tähden..hänen haavainsa kautta me olemme paratut. "Olen särkynyt saviruukku"- laulun sanat kuvaavat meidän asemaamme, tilaamme, Jumalan edessä. Emme ole mitään rantaleijonia eikä Swartzenekkereitä, hengen jättiläisiä. Siitä huolimatta Paavalikin (vaikka oli silmissämme hengen jättiläinen) sai todeta tällaista, kun Jumala oli sallinut Saatanan kurittaa häntä, ettei hän ylpistyisi. Jumalan sanoi: 2. Kor. 12:7-10/..."Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa." Paavali vain totesi tuota seuraavan kär

Alla pieni tunnelmakuvaus vuodelta 2006. Nytkin vielä koen samoja traumaattisia, pelonsekaisia, tunnelmia. Olen jälleen istuttanut sipuleita, ei ruohosipuleita eikä hillosipuleita, keväisen väriloiston toivossa. Keväällä totesin taas, etten ole nähnyt tiettyjä tulppaaniyksilöitä vuosiin. Niinpä kävin sipulitiskillä kaupassa ja pistin palleroiset maahan. Kevättä odotellessa...tunnelmia 2006: Uutisia omista viljelmistäni kaupunkiasuntoni ikkunan alla. Viime syksynä istuttamani kukkasipulivalikoima ei sitten tuottanut erityisen koristeellista satoa. Osa tulppaaneista tuli esille edustuskelpoisina. Kuitenkin suurin osa istuttamistani sipuleista ei tuottanut kukkia. Osa tuhoista meni varmaankin sen rotan piikkiin, joka kai asusti kukkapenkissäni talven yli. Voevoevoevoe. Nyt mieleni on kesän kukintojen loppusuoralla melekein yhtä musta kuin kukkapenkkini multa. Kuiva kesäkin oli kasveille fyysisesti rankka kokemus. Elämä on...kova koettelemus. Kesän kuivuuden ja heikon kasteluinnon vuoksi o

Sorsien ruokailutottumuksia voisi kuvailla melko sivistymättömiksi. Hervannan Ahvenisjärven sorsaravintolassa, tein havaintoja sekä kuullun, että nähdyn perusteella. Sorsien lounasaikaan ravintolan asiakkaat vaelsivat pitkin annostiskiä l. lammikon vedenpintaa. Siinä ne lintuparat nokat täristen, mussuttivat ateriaansa. Jännä kuunnella sitä lässytystä, jolla voisi kuvata sitä sorsien tapaa siivilöidä ravintoa veden pinnalta. (Meille ihmisyksilöille opetettaan ettei ruokapöydässä pidä maiskutella, sanoo koulunkäyntiavustaja). Oho vahingossa kasvattajanroolini nosti nokk...eiku päätään. Ka sittenpä ohi kulki pari pulua, anteeksi sepelhanhea. Sinänsä kiva näky, mutta sääliksi käy. Jos me ihmiset käveltäisi pitkin Tampereen katuja päivät pitkät pää edestakaisin heitellen, voisihan siinä syntyä vähintäänkin niskatuppitulehdus tai muuta lievää oiretta. Olisi se ehkä hieman mielenkiintoisan näköistäkin kun Keskustori olisi täynnä ihmisiä, joiden pääkopat nykisivät edestakaisin joka kerta kun

Jalostetumpi muoto perinteisestä koti-villkoirasta on tietenkin puuvillakoira. Sen mieltä lämmittävä karvaisuus on monin verroin tuuheampaa kuin perinteisen villakoiran. Puuvillakoiran olemuksen jalloutta voisi kaenuulaesittaen kuvata senoilla mahottoma säöseä. Kun rotu on niinkin arvokas se välittömästi huokuu yksilönkin luonteesta. Ensinnäkään puuvillakoirat eivät viihdy tavallisissa kotinurkissa vaan asuinympäristökseen ne vaativat hieman sivistyneempiä olosuhteita. Esimerkkinä ottasimme tässä tapauksessa Buu-nimisen puuvillakoirayksilön nimeltämainitsemattoman vaatetusliikkeen kantahenkilökuntaan kuuluvana. Yleisestikin tämän kyseisen liikkeen pukuvalikoimasta löytyy tietenkin hieman rahvaanomaisemattomampaa puuvillatuotteistoa. Siellä Buu sitten saa aivan vapaasti hengailla puuvillapaitojen jalossa maailmassa. Eikä vaatimattomammat kotivillakoirat kovin helpolla eksy moisiin ympyröihin häiritsemään. Buu sanoo: Tunnen itseni varsin sivistyneeksi tällaisessa hienossa muotimaailmassa

Maanpäällinen suhteellisuusteoria on Jumalan näkövinkkelistä melekosen vajavainen. Jumala on ääretön l. ∞, ihminen sensijaan rajallinen (kuvataampa sitä sitten vaikka .-merkillä). Jos verrataan ∞:tä ja .:sta toisiinsa kokoero kaikissa ulottuvuuksissa on äärettömän suuri. Selvennyksen vuoksi tuo ihmistä kuvaava merkki oli piste ja kaikenlisäksi pieni piste Sitten kun otetaan Jumalan suhteellisuusteoria käyttöön piskuiselle pisteelle löytyy suunnattoman suuri arvo. Nyt on kyse vain Jumalan suhtautumisesta meihin, ei siitä miten mittava on voimamme tai vaikkapa hmmmmm. mahtavuutemme. Jumala näkee meissä universumin tärkeimmissä hiukkasissa (jos ihmisen kokoa katsotaan) äärettömän suuren arvon. Jeesus kuoli puolestamme kun vielä olimme syntisiä (Room. 5:8 sanoo asian) ja haluttomia ottamaan vastaan Jumalan ansiottoman rakkauden. Ollaanhan me uskovat vieläkin yhtä syntisiä kuin ennen Jumalan lapseutta. Olemme vaan täysin armahdettuja, täysimääräisesti. Tähän suhtellisuusteoriaan jäädään ka

Ennenvanahaan eli noin 2000-luvun alussa kaupassa myytiin Valion hedelmäpommi merkkistä jogurttia. Nykypäivinä en moisia räjähteitä käytä, enkä edes katso niihin päinkään ainakaan lähietäisyydeltä, jos niitä edes myydään. Olen siirtynyt käyttämää/nautiskelemaan Valion Vanilla-tuotesarjan pehmeän herkullisia jogurtteja. Pomminvarmaa on kuitenkin se, etteivät ne vedä vertojaan millekään kotimaisten marjojen täyteläiselle annokselle, kuten nyt kyseeseen tuleelle vadelmapommille. Sen vitamiinipommin raaka-aineet löytyvät mm. Tampereen Hervannan pöheiköstä, jossa olin liikkeellä pommintekoaikeissa tässä viikolla. Räjäyksen saa aikaiseksi ilman sen kummempia lisäaineita,varsinkin jos poistaa ne madot ym. ötökät joita sankkoon tuppaa tulemaan. Se vain on pienenä engelmana vadelmapommin rakentamisessa, ettei sitä saa niin helposti kuin noita Valion hedelmäpommeja Siwan tiskiltä. Ja kaikki tämä laillisesti, mihin tämä maailma onkaan menossa. Vaatii ankaraa itsekuria kun joutuu nöyrtymään kurkis

Arkia-amu Tampereen Hervannassa. Kello soi noin 5:50, minä ja villakoirani heräämme pirteään aamuun. Oikeastaan villakoirat sänkyni pehmusteissa heräävät lopullisesti vasta kun olen kiskassut sängynpeitteen paikoilleen. Valmiina, hep. Ja kaikki ovat saaneet aamulliset verryttelyt suoritettua. Sitten toiset (luetaan villakoirat) voivat jatkaa levollista yhteiseloaan koko työpäivän ajan. Minäpoeka pistän apetta poskeen, hammasharjaakin hieman sinne poskeen ja könyän töehi. Pussipysäkkiä kohti raippahasti edetessäni muutamat salakavalat koirani putoavat kyydistä kuin enot venneestä. Tuulenvire tempaa ne yläilmoihin kohti uutta ja korkeatasoisempaa elämää. Osa villakoirapopulaation loikkareista on löytänyt paikkansa harmaantuvista hiuskiehkuroistani. Voen sannoa, että lykka til. Ei oo kovinkaan levollinen paikka. Lippalakin vannoutuneena käöttäjänä ne veijjarit joutuu kokemaan kovvien kun lakki heiluu milloin peähän, millon pois peästä. Erityisesti tämä ongelma on vakavimmillaan työmatkan

2. kor. 3:18 Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki. Kun katselemme Jeesuksen olemusta, täydellistä rakkautta, Raamatun teksteistä, niin me muutumme Hänen rakkautensa kaltaisiksi vähän kerrallaan. Ei meistä tule synnittömiä (Room. 7:15-25), mutta Jumala on antanut Pyhän Henkensä sisimpäämme kun uskoimme häneen. Pyhä Henki luo meidän sisimmässämme uutta, Jumalan tahdon mukaista hedelmää (Gal 5:22-23). Raamatun kautta meillä on suora katsekontakti Jumalaan, koska se kertoo Jeesuksesta. Jeesushan itsekin sanoo, että tuntiessamme Hänet, tunnemme Isän (Joh.8:19). Viettäkäämme aikaa Raamatun sanan äärellä, Jeesuksen seurassa. Seura tekee kaltaisekseen. Saamme iloa, lohtua, toivoa, voimaa............. Room. 15:4 (VK) Sillä kaikki, mikä ennen on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kau

Ef. 3:12- ...polvistun (notkistan polveni, vk38) Isän eteen, hänen, jonka asemaa jokainen isän ja lapsen suhde taivaissa ja maan päällä kuvastaa. Paavali nöyrtyy Jumalan edessä polvilleen tunnustaen Jumalan suuruutta, pyhyyttä. Myös sitä, että Jumalan on kaikkivaltias ja kykenevä (kuten jatkossa sanotaan) vahvistamaan sisäistä olemustamme. Emme voi olla Jumalan edessä ylpeinä pikkujättiläisinä. Hepr. 4:14-16 ...Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun (vk armon avuksemme) silloin kun sitä tarvitsemme. Me ollaan pikkulapsia Jumalan edessä, rukoillaan myös nöyryyttä siihen. Ei töpötellä villakoiramaisesti, suorin polvin, Jumalan eteen ja yleensäkään hänen lapsenaan. Tämä tuli mieleen päivänä aurinkoisena. Wuhwuhhau.

Huhhuh, niin se on alkanut tämä helteinen kesä. Kyllä Suomen kesä on raikkaan vilpoisa. Näillä aloitussanoilla en moiti Jumalalta lahjana saatuo kesää, vaan ilmaisen vain ilmaston monipuolisuuden tuomaa viehätystä. Olisi se kuitenkin varsin tylsää jos olisi hellettä jokaiseksi kesäpäiväksi. Suomen vaihteleva suvisää on kuitenkin parasta mitä maailmalta saa. Suoraansanottuna en vaihtaisi kotimaani ilmastoa mistään rahasta (esim. dollareista) vaikkapa New York:ssa vaikuttavaan ilmanalaan. Siitä ilmastosta puheen ollen, kävinpä tuossa kesäkuun alkuviikon hikoilemassa Nykissä. Kuuma ja kostea oli city, toisinkuin kuin esim. Tampereella tällä hetkellä (kylmä ja kostea). Se hyvä puoli Nyy Jookissa on, ettei siellä ainakaan pää pääse kylmenemmään. Kotipitäjä, Kainuun Kuhmo on sellainen maalaiskaupunki kuten suomalainen ymmärtää. Sitten ku mennöö N. Y:iin ni ei oo mittään paekkaa, ettei katse kääntysi ihmettelemmää. Kyllä siellä kulukeminen on melekosta aivojumppaa. Eniten paikassa viehätti ih

4/..Ettekö tiedä, että rakkaus maailmaan on vihaa Jumalaa kohtaan? Joka tahtoo olla maailman ystävä, asettuu Jumalan viholliseksi. Me, jotka olemme saaneet Pyhän Hengen uskoontullessamme, olemme uusia luomuksia (mm. Ef. 4:17-5:20 ja Kol. 3.) kertovat. Jumala luo meissä voimallaan uutta, hänen tahtonsa mukaista elämää. 2. Kor 3:18 kertoo taasen sen miten Herran yhteydessä viettäminen vaikuttaa, muutumme Hänen kaltaisekseen, se on upeaa. Sen muuttumisen saa aikaan Jumala (Fil. 2:13-16). Se on sitä Hengen hedelmää (Gal. 5:22-23), jota saamme jakaa, muttei se ole edellytys pelastuaksemme. Se on pelkkää armoa. 7-10/...Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä...Nöyrtykää Herran edessä, niin hän on teidät korottava. Eli läheinen yhteys Herraan Jeesukseen rukouksen, Raamatun lukemisen ja kristittyjen yhteyden kautta takaa optimaaliset olosuhteet ystävyyssuhteen Jumalaan. Kannattaisi antaa kaikki panoksensa tuohon ystävyyteen nöyrtymällä Hänen väkevän kätensä alle (1. Piet. 5:6-7). Silloin

Joskus elämämme pörssikursseissa meno on huimaa ja suorastaan liitelemme jossain stratostääreissä. Tällaisissa flow-elämänjaksoissa fiilikset on korkealla ja lähes jokainen asia näyttää menevän ns. putkeen. En kuitenkaan tahdo masentaa teitä hyvät tämän tekstin lukijat suru-uutisella, mutta ns. flouta seuraa aina slow down l. menon hidastuminen. Flow down kuvaa sitten floun totaalista päättymistä, jolloin ryvetään pohjamudissa ja elämä on varsin synkkää. Jumala sallii Jumalan lapsille tämänmuotoisia vaihtelevia elämänkursseja. Pörssikurssien tapaan elämänvaiheiden vaihteluväli voepi olla melekosen suurikin. Sitten Jumala nostaa meidät ja vie eteenpäin. Kaikkein toiveikkainta uskovan elämässä on kuitenkin lopullisen count-down:n eli viimeisen tuomion kohtaaminen. Silloin Jeesukseen uskovilla alkaa uusi lähtölaskenta ikuiseen iloon Jeesuksen ja Jumalan luona. Sen rinnalla kalpenevat kaikki flout ja slout mitä maan päällä koetaan. Sitten saamme kulkea taivaallisessa floussa, joka ei ole m

Siellä se villakora sängyn alla kököttää. Yleensä tämän rodun koirat viihtyvät laumoina, ja siten pyrkivät levittäytymään vähemmän kliinisiin olosuhteisiin kotiemme nurkissa. Miten kivasti nämä pienet, melkein näkymättömät rakkaat lemmikkimme, tuottavatkaan meille il.. eiku tuskaa. Jos tahdomme hoitaa villakoiriamme annamme niille mahdollisuuden elää omissa oloissaan. Seurallisia ne eivät ole. Siellä ne sängyn alla killistelevät silmät seuraten valoon päin peläten, että talon omistaja tulee ja imaisee ne imuriinsa. Puhallus sängyn alle saa nuo piilosilla värjöttelevät veijarit vallan suunniltaan. Alta aeka yksikön ne häviää ku täe tervaan. Siitä kiva lemmikki villakoira on, ettei se vaadi ulkoiluttamista, eikä rapsutusta ja varsinkaan ruokaa. Parhaiten ruokkiminen sujuu siivoamisvimman hillitsemisellä. Minun suhtautumiseni villakoiriin on sellainen viha-rakkaus-suhde. Samoin kuin puistomiehenä vihasin voikukkia. Nuo tienvarsien kultakilmpaleet vain häikäisivät liikaa rikkaruohoa niittä

Alakuun muistelen takautuvasti: ehkä pari kuukautta sitten aamukävelyllä päivätyötäni kohti havahduin kun naakkakuoro kajautteli moniäänisesti sävellystään. Naakat olivat palautuneet talvilevoltaan jostain etelän valtiosta Tampereelle. Kja-kja-kja ne laulelivat, kukin yksilö omalla ajallaan. Ei ollu tietoakaan yhteisestä sävelestä. Siitä naakoilla oli yhteinen ymmärrys, että kotimaassa ollaan. Kuorolauluun varattu puurivistö oli osaksi saanut väistyä parkkipaikan tieltä, mutta ei se menoa haitannut. Olin nääs aiempana vuotena tavannut naakat samoista puista laulemasta, kuorolavan ollessa tuolloin n. 30 metriä leveämpi. Toinen korviintuntuva havainto on ollut lintujen ylenmääräinen lirkutus jo monen viikon ajalla. On ollut suorastaan mykistävää kuulla muitakin kuin autojen ja ihmisten ääntelyitä. Muutama hiljainen kuukausi, kuin karhununta, onkin ollut takana. Talvisin ei paljon muuta kuulu kuin varisten raakkumista. Kun kuuleen lintujen laulelevan sulosti, niin kuin menneinä hyvinä vu

Vuodenaikojen vaihtelu kertoo meille Jumalan rakastavasta työstä meidän elämässämme. Selitän tätä yhtälöä hieman puutarhurin sekä koulunkäyntiavustajan koulutuksen kautta saamieni eväiden kautta. Jokaisella vuodenajalla on kuvainnollisesti meidänkin elämässämme sijansa, Jumalahan kasvattaa meitä omina rakkaina lapsina hyvinkin erilaisten hengellisten kasvukausien kautta. Hyvän paimenen hoito on meidän parhaaksemme (Room. 8:28). Sisäinen ihminen on se, mitä Herra tahtoo muokata ja vahvistaa, murtaa ja eheyttää (2. Kor. 4:5-5:1). Olemme saviruukkuja Herran muokattavana. Pala palalta hän murtaa ja kokoaa meistä yhä eheämpiä ja terveempiä astioita omiin palveluksiinsa, kirkastamaan hänen nimeään ihmisten keskelle. Ikävältä, talviselta tuntuvia jaksoja tarvitaan elämässämme. Silloin huomaamme, ettemme selviä elämästämme omin avuin, joudumme ja saamme turvata yksin Jumalaan. Jumala elää omissaan Pyhän Henkensä kautta, luoden uutta. Jes. 43:18-19/ Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä vä

Naakkaparven kotiinpaluu ( koti:Tampere, Hervanta) Keväisin mieltäni sykähyttää kun taevaalla alakaa kuuluo kja-kjoo-nakutusta. Silloin suuntaan katseeni kohti yläilimoja. Ja siellä se taas mennöö, naakkaparvi. Se on kuin yksi ja sama eläin. Pikkuruiset aivo-osat ohjaavat niiden liikeratoja, niin että kun yksi kääntyy itään tai koilliseen, muut menevät salamana samaan suuntaan. Näin ei tule turhia törmäilyjä kavereiden kanssa. Yhteys jyllää, vihollislintu ei pääse iskemään yksilöön, kun on joukkovoima liikkeellä. Yhteys Jeesukseen ja toisiin uskoviin antaa voimaa ja viisautta tehdä vastaiskuja, ristipistoja, paholaisen juonia vastaan. Hänhän yrittää koko ajan saattaa meidät harhaan uskostamme. Jumala taistelee puolestamme, kun nöyrrymme Hänen väkevän kätensä alle. 1. Piet. 1:3-5 – taivas on meidän lopullinen kotipesämme ….Häneltä me saamme perinnön, joka ei turmellu, ei tahraannu eikä kuihdu. Se on varattuna teille taivaissa, ja voimallaan Jumala varjelee teidät uskossa, niin että

KiiKari ylös penkistä, sorsien salainen ase kainaloon ja menoksi. Tällainen oli eräs lähipäivä elämäni varrella. Tämä on sitä bonkarin elämää. Kohteena Suolijärvi, pullasorsien suosima avantouintipaikka. Suosion totesin kylläkin vasta paikanpäälle päästyäni. Sorsien metsästämisessä, siis kameralla, parhaat apajat talvisin löytyvät sulien vesistöjen luota. Tämän jouduin jälleen kerran huomaamaan, ilokseni. Lähtöpitäjässäni, Kuhmossa, vesistöt olivat kesäisin parhaita apajia, vaikkei sorsien saaminen kaitafilmille ollut mitenkään erityisen mahdollinen suoritus. Kainuulaisittain sanottuna "mahoton tehtävä". Koti-Kuhmosta puheenollen, kuhmolaisten villisorsien talvilomakohteet ovat varmaankin jossain Suomenmaata etelämpänä. Ainakaan yksikään niistä Suolijärven sorsista ei ollut kotoisin Kuhmosta, muuten olisin saanut katsella niitä arkajalkoja n.653 kilometrin päästä. Tamperelainen sorsa sensijaan on ulospäinsuuntautunut eläjä. Sen olen saanut todeta näinä runsassulkaisina sors

Uraputki..hiihtoputki..työputki...eläkeputki...Putkimainen ajattelu alkoi vallata mieleni ja päätin kirjoittaa sen näin monitorinmusteella. Noissa putkissa, mitä sanallisesti kuvasin täytyy aina olla jotakin ansioita millä voidaan osoittaa kelpoisuutensa putkeen pääsemiseen. Kaukoputken osalta se voi olla hieman hankalampaa. Mutta taivasputkeen pääseminen on ylivoimaisesti vaivalloisinta, ainakin omin voimin. Raamattukin sen kertoo: Mark. 10:17-27 ...Kuinka vaikea on niiden, joilla on tavaraa, päästä Jumalan valtakuntaa? Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi...Ihmisille se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle, sillä Jumalalle on kaikki mahdollista. Taivasputkessa ollaan, ilman ansioluetteloa. Luopua joutuu ehkä parista...ööö...useasta kivastakin asiasta, parhaimman sijasta! Omin työskentelyin ja taisteluin sinne ei pääse. Hyvät naiset ja herrat: nöyrrytään Jumalan edessä ja rukoillaan, että Jumala avaisi meille ja toisille taivasputken ovet. Hän voi sen tehdä ja tekee ilosta! Eikä p

Tässä meille Raamatun työkaluja matkalla valoisaa tulevaisuutta! JEESUS nro. 1! RAKKAUS 1.Joh. 4:7-12; 1. Piet. 2:18-25; 1. Kor. 13 Me annamme pakin avaimet Jumalan käyttöön ja hän saa työkalut toimimaan! Fil. 2:13-16; 2. Kor 3:5-6,9:6-15; Room. 12:1-2 NÖYRTYMINEN SAVIASTIAKSI 2. Kor. 4:7; 2. Kor. 12:9-11 1. Piet. 5:5-7; Room. 7:14-20,25! Tarvitsemme juurihoitoa ja lannoitusta uskossamme! RUKOUS 1. Joh. 5:14-15; Hepr. 2:18,4:14-16; Ef. 6:18 RAAMATTU Room. 15:4; Kol. 3:16; Ef. 5:10; Kol. 2:6-7 USKOVIEN YHTEYS Room. 15:5-7; Ef. 3:12-21; Fil. 2:1-11; Kol. 3:12-17 Jumala muuttaa meitä! Room. 12:9-16; Kol. 3:1-; Gal. 5:22; 1. Joh. 1:7-10 KIITOS 1. Tess. 5:16-18; Hepr. 13:15-16 ILO Fil. 4:4-; 1. Piet. 4:12-19 YLISTYS Ef. 5:19-20; 1. Kor. 16:25-27 USKO Room. 8:28,34-39 TOIVO Room. 15:13; Room. 8:24-25 LUOTTAMUS Fil. 1:6; 1. Joh. 3:18-24 Jumala kutsuu meitä rakastamaan lähimmäisiämme! Kol. 3:12- KUTSUMUS Ef. 2:1-10; 1. Joh. 4:9-12 ARMOLAHJAT 1. Kor. 12-14; Room. 12: